Telamiina

Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen oma erityisherkku

Telamiina eli ystävien kesken Tellu on Lappeenrannan sotilaskodin erityisherkku, joka valmistetaan käsityönä sotilaskotimme leipomossa.

Tellu on tullut valikoimiimme 1970-luvun lopulla. Tuolloin yhdistykseemme hankittiin uutta kalustoa Rakuunamäen Keskussotilaskodin leipomoon, jotta kahvileipävalikoimaa saatiin laajennettua muuhunkin kuin vain munkkeihin. Kehitystyöstä innostunut henkilökuntamme kokeili erilaisia uusia tuotteita sotilaskodinhoitaja Helena Sokuran johdolla, ja näiden kokeilujen myötä syntyi myös tämä, munkin tavoin paistettu ja pomadalla kuorrutettu, kanelipulla.

Kanelimunkkien putkahdettua myyntilinjastoon, olivat varusmiehet todenneet niiden muistuttavan telamiinoja, joita he kantelivat metsässä. Herkulle päätettiin järjestää nimikilpailu, ja voiton vei Telamiina eli Tellu.

Sana Telamiinasta on kiirinyt Puolustusvoimien sisällä, sillä Taipalsaaren leirisotilaskodille ”vieraistakin” varuskunnista harjoituksiin tulleet sotilaat tulevat usein kysymään Tellua, vaikka eivät ole sitä koskaan ennen nähneet, saati maistaneet.

Tellu on täällä Lappeenrannassa tuttu ja tärkeä herkku myös paikkakunnan ”siviiliväestölle”, jotka ovat myös päässeet maistelemaan Telluja. Tapahtumissa Telamiinojen menekki on kova ja ne myydään usein loppuun.

Keski-ikäinen Tellu voidaan nähdä jopa maankuuluna julkkiksena, sillä yksi sen faneista on perustanut Telamiinalle oman Facebook-sivun. Sivulta voi huomata muun muassa sen, että Tellu on ylittänyt uutiskynnyksen ja päässyt Ylen uutisiin.

Telamiina oli ennen iso pulla, joka monien kertoman mukaan vei hyväksi toviksi makeannälän. Kerran kadetit pitivät Tellujen syöntikilpailun ja allekirjoittaneen muistin mukaan voittaja söi yhteensä kahdeksan Tellua. Nykyään Telluista on asiakkaiden toiveista tehty myös pienempiä versioita, ja nämä MiniTellut ovatkin osoittautuneet hitiksi.

Mutta miksi Tellu on niin erityinen? Jokainen Tellu on oma uniikki kappaleensa, käsin tehty ja tietenkin hymyllä ja sydämellä leivottu. Jokainen valmistuserä on tekijänsä taidonnäyte, aina tulee ”erityinen” taikina, joka työstetään herkuksi.