Sotilaskotitoiminta

Sotilaskotiyhdistykseen liitytään vapaaehtoisesti.

Henkilön täytyy olla vähintään 16-vuotias ja Suomen kansalainen.

Työtä voi tehdä muiden harrastusten ohella, miten itse ehtii ja haluaa.

Toiminnassa pääsee monenlaisiin tehtäviin, kuten

Katso täältä lähin sotilaskotisi ja liity jäseneksemme! 

Mitä on sotilaskotitoiminta?

Jäsenemme kertovat, miksi he lähtivät mukaan toimintaamme

Peppi, Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys

Ensimmäinen kosketukseni sisartoimintaan tuli jo 7-vuotiaana, kun olin äidin mukana alokasjuhlassa. Silloisen pikkusisarjaoston vetäjä sai houkuteltua minut mukaan toimintaan. Toiminnan kautta olen saanut uusia parhaita ystäviä, joten heitä on mukava nähdä työvuoroissa. Yhteisöllisyys meidän sisarten välillä on hienoa, ja minusta on mukavaa, että pystymme piristämään varusmiesten arkea esimerkiksi bingoilloilla. Olen myös mukana järjestämässä muuta ohjelmaa, kuten alokasjuhlia. Voin suositella toimintaa kaikille.

Miina, Tampereen seudun Sotilaskotiyhdistys

Liityin mukaan nähtyäni jutun opettajasta, joka oli sotilaskotisisar. Annoin ajatuksen muhia mielessäni muutaman vuoden luettuani artikkelin, ja vuonna 2016 minusta tuli jäsen. Liittyessäni tiesin toiminnasta vain, että se perustuu vapaaehtoisuuteen. Nykyään päivystän sotilaskodilla 1-2 kertaa kuukaudessa, ja olen päässyt muutamalle liikkuvan sotilaskodin keikalle. Parasta sotilaskotityössä ovat aina kohteliaat ja avuliaat varusmiehet. Olen myös ymmärtänyt sotilaskotitoiminnan merkityksen laajuuden läpi Suomen historian.

Satu Mustalahti, toiminnanjohtaja 

Aloitin toiminnan äidin pakottamana ja pian hurahdin toimintaan täysillä mukaan! 38 vuotta sitten äitini oli mukana Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen toiminnassa eikä aina päässyt työesteiden vuoksi tekemään lupaamaansa päivystysvuoroa sotilaskotiin. Tällöin hän lähetti minut sijaiseksi. Melko pian tämä homma imaisi minut mukaansa, ja sotilaskotiin tuli lähdettyä ihan omillekin päivystysvuoroille. Ensin tiskaamaan ja musiikkikirjastoon levyjä soittamaan, sitten hallinnollisiin tehtäviin hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana ensin yhdistyksessä ja myöhemmin Sotilaskotiliitossa. Rakas harrastus vaihtui sittemmin työksi Sotilaskotiliiton toiminnanjohtajana Simonkadun toimistossa. Parasta kaikesta ovat kuitenkin aina maastokeikat ja harjoitukset, joiden aikana pääsee konkreettisesti viemään virkistystä ”taisteleville joukoille” ja koettelemaan oman jaksamisensa rajoja.

Inkeri Haikonen, rajasotilaskotisisar

Inkeri Haikonen sai Rajasotilaskotiyhdistyksen jäsenmaksulaput rajamiespuolisonsa Pentin virkapostin mukana vuonna 1954 Kuhmossa. Toimintaan hän osallistui alussa oikeastaan vain lähettämällä myyjäisiin joitakin käsitöitä tai leipomuksia. Perukasta ei ollut kyytiä, eikä autojakaan oikeastaan ollut. Vuonna 1962 muutto Kajaaniin, Kainuun rajavartioston esikunta-alueelle mahdollisti osallistumisen päivystysvuoroihin ja leipomiseen sotilaskodissa. Metsään päästiin kanttiinin kanssa, kun varusmiehet olivat harjoituksissa. Inkeri oli myös lyhyen ajan palkattuna töissä sotilaskodissa. Työvuorot täytyi tehdä lainapuvussa, kun omaa sotilaskotipukua ei vielä ollut. Sisarillat ja yhteiset illanvietot ovat jääneet mukavina mieleen. Myös rajavartioasemavierailut olivat virkistäviä. Rajasotilaskotityö jatkuu edelleen. Päällään ruutupaita, jonka rinnassa kiiltelee harvinainen 60-vuotismerkki, Inkeri toteaa osallistuvansa tapahtumiin edelleenkin jaksamisensa mukaan.

Kirsi Patrikainen, sotilaskotisisar